Ajankohtaista

Uudenkaupungin terveysasemalla aukeaa uusi omaisneuvontapiste 2.11.2017. Mielenterveys- ja päihdeomaiset voivat tulla aikaa varaamatta ...

Lue lisää

AJANKOHTAISTA

Auttava Omainen- hanke päättyi loppuvuodesta 2016. Toiminta kuitenkin jatkuu sekä Varsinais- Suomen mielenterveysomaiset -FinFami yhdistyksessä ...

Lue lisää


Katso kaikki kuvat





Tilaa uutiskirje

Vertaistuen hyödyntämistä sosiaali- ja terveyspalveluissa on tutkittu melko paljon kansainvälisesti mutta myös kotimaisessa tutkimuksessa. Usein näkökulmana on ollut se, miten vertaistukea voisi ylipäänsä hyödyntää mielenterveys- tai päihdekuntoutujan hoidon tukena. Vähemmän tutkimusta on kuitenkin vertaisneuvojan käyttämisestä ammattilaisen rinnalla keskustelutilanteessa johtuen varmasti siitä, ettei tällaista työparityöskentelyä ole paljon tehty.

Kotimaisista tutkimuksista merkittävimpiä ovat olleet Nyman ja Stengårdin vuonna 2001 tekemä tutkimus, jonka mukaan psykiatrisen hoitojärjestelmän muutoksen myötä hoitoajat ovat lyhentyneet, minkä vuoksi akuutisti sairastuneet potilaat palaavat takaisin omaistensa pariin entistä nopeammin. Tällöin omaisten vastuu läheisensä hyvinvoinnista on entistä suurempi. Päihde -ja mielenterveysomaiset ovat tutkimusten mukaan erittäin kuormittuneita, ja kuuluvat masennukseen sairastuvien riskiryhmään (Nyman & Stengård 2001).

Lisäksi Tampereen Omaiset mielenterveystyön tukena on tehnyt Varhaistuen malli  -projektissaan yhteistyötä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa, joka on arvioinut projektia ja omaisneuvonnan käyttöä tutkimusmenetelmällisesti. Selvityksen mukaan jopa 99 % kyselyyn vastanneista omaisista koki omaisneuvonnan hyödylliseksi. Selvityksen pohjalta omaiset eivät saa riittävästi tietoa ja tukea, eivätkä tule huomioiduksi omana itsenään, kun läheinen on sairastunut, 68 % ei saanut riittävästi tietoa, 77 % ei ollut tullut omaisena riittävän huomioiduksi ja 79 % ei tullut kuulluksi.

Jussi Poikkimäki ja Janne Salminen ovat tehneet vertaistuellisesta omaisneuvonnasta ammattikorkeakoulutasoisen opinnäytetyön. Sen mukaan konkreettinen hyöty vertaistuellisesta omaisneuvonnasta omaiselle oli selviytymiskyvyn paraneminen arjessa sekä tiedon ja ymmärryksen lisääntyminen läheisen sairaudesta. Omaisneuvojalta saatu tuki keskittyi tiedon jakamiseen ja omaisen omien voimavarojen ja tunteiden huomioimiseen. Vertaiselta saatu tuki keskittyi enemmän käytännön kokemusten jakamiseen ja neuvojen antamiseen. Oman kokemuksen myötä vertaisilla oli erilaista tilanteen ymmärrystä ja näkemystä.

Kotimaiselle tutkimukselle erityisesti järjestösektorin työmenetelmistä olisi tarvetta.

Tiedustele mielellään myös yhdistyksestämme ajankohtaisia teoksia omaistyöhön tai psykologiaan ja psykiatriaan liittyen! Meillä on laaja valikoima kirjallisuutta jota saa lainata.

 

Kotimaisia tutkimuksia, julkaisuja ja selvityksiä 

 
Anette Ojanen & Lena Tölkkö. 2016. VERTAISNEUVOJAN JA SOTE-AMMATTILAISEN YHTEISTYÖ OMAISNEUVONNASSA. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu

Säilä S , Taskinen E. 2016. Opas vertaistuelliseen omaisneuvontaa. -Vapaaehtoisen ja ammattilaisen työparityöskentely.

Koskinen, S. Ranta, J. & Uutela, P.(2016). Mielenterveysomaisten tuki 2020. Delfoi-arviointitutkimus mielenterveysomaisille tarjottavan tuen mahdollisuuksista Varsinais-Suomen alueella vuonna 2020. Varsinais- Suomen mielenterveysomaiset - FinFami ry ja Auttava omainen- projekti. Metodix oy.

Heinonen, M. ja Hemmilä, A. (2009). Mielenterveyspotilaiden omaisten ja hoitohenkilökunnan välinen yhteistyö omaisten näkökulmasta. Opinnäytetyö. Hoitotyön koulutusohjelma, Lahden ammattikorkeakoulu.

Kankaanpää M. & Kivimäki M. (2013). Mielenterveyskuntoutujien omaisten kokemuksia vertaistuesta ja häpeästä. Vaasan ammattikorkeakoulu. Sosiaali ja -terveysala.

Nordling, E. (2007). Ruvettiin pitämään ihmisenä. Vastuutasojärjestelmässä kuntoutettujen skitsofreniapotilaiden kuntoutumisreitit, hoitopalveluiden käyttö ja psykoososiaalinen hyvinvointi. Väitöskirja. Tampereen yliopisto.

Nordling, Esa (2015). Omaisen voimavarat koetuksella, Powerpoint-esitys.

Nyman, M. & Stengård, E. 2001. Mielenterveyspotilaiden omaisten hyvinvointi. Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto ry, Helsinki. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy.

Paattimäki, H. Varhaistuen mallin kehittäminen omaistyössä –projektin (2010-2014) kyselytutkimus omaisille.

Poikkimäki, J. ja Salminen, J. (2014). Vertaistuellisen omaisneuvonnan vaikuttavuus omaisen hyvinvointiin. Opinnäytetyö, Turun AMK.

Stengård, E. (2005). Journey of Hope and Despair. The Short-term Outcome in Schizophrenia and the Experiences of Caregivers of People with Severe Mental Disorder. Acta Universitatis Tamperensis 1066. Tampere.

Viitala, M-T. (2017) Psyykkinen sairaus perheessä - perheenjäsenten kokemuksia arjesta ja selviytymisestä. Pro Gradu Tampereen yliopisto. Psyykkinen sairaus perheessä - perheenjäsenten kokemuksia arjesta ja selviytymisestä. Pro Gradu Tampereen yliopisto.

 

 

Kansainvälisiä tutkimuksia

Gidugu, V. et al. (2015). Individual Peer Support: A Qualitative Study of Mechanisms of Its Effectiveness. Community Mental Health Journal, 51, s. 445–452. PDF

Gillard, S. et al. (2013). Introducing peer worker roles into UK mental health service teams: a qualitative analysis of the organisational benefits and challenges. BMC Health Services Research, 13 (188), s. 1–13.

Moran, G., Russinova, Z., Gidugu, V. & Cagne, C. (2013). Challenges Experienced by Paid Peer Providers in Mental Health Recovery: A Qualitative Study. Community Mental Health Journal, 49, s. 281–291.

Shor, R. & Birnbaum, M. (2012). Meeting Unmet Needs of Families of Persons with Mental Illness: Evaluation of a Family Peer Support Helpline. Community Mental Health Journal, 48, s. 482–488.

Kemp, V. & Henderson, A. (2012). Challenges Faced by Mental Health Peer Support Workers: Peer Support from the Peer Supporter’s Point of View. Psychiatric Rehabilitation Journal, 35 (4), s. 337–340.

Repper, J. & Carter, T. (2011). A review of the literature on peer support in mental health services. Journal of Mental Health, 20 (4), s. 392–411.

Wrosch, K., Amir, E. & Miller, G. (2011). Goal Adjustment Capacities, Coping, and Subjective Well-Being: The Sample Case of Caregiving for a Family Member With Mental Illness. Journal of Personality and Social Psychology. Doi: 10.1037/a0022873.

ray-logofinfami-vsfinfami-salo-logo

www.auttavaomainen.fi